AJATUKSIA ELÄMÄSTÄ

”Yksinäisyys on tunnetta siitä, kun ei ole ketään, joka kuuntelisi, ymmärtäisi, olisi tukena tai edes seisoisi samassa porukassa.” Näin kirjoittaa Niina Junttila artikkelissaan ”Yksinäisyys satuttaa” ( https://nuortenlinkki.fi/tietopiste/tietoartikkelit/mielenterveys/yksinaisyys-satuttaa luettu 27.9.2018). Monet sekoittavat yksinäisyyden yksin olemiseen. Yksin oleminen on oma-aloitteista ja se on vapauttavaa, rentouttavaa ja lisää luovuutta. Yksinäisyys puolestaan on ahdistavaa ja jopa pelottavaa, eikä se ole oma-aloitteista. Se ei ole pelkästään ulkopuolisuuden tunnetta vaan se vaikuttaa koko elämään. Yksinäisyyttä on sekä sosiaalista ja emotionaalista. Sosiaalisessa on kyse siitä, ettei ole kavereita keiden kanssa olla. Siihen liittyy usein tunne siitä, ettei ole muiden hyväksymä tai ettei kelpaa sellaisenaan. Emotionaalinen yksinäisyys on puutetta läheisestä ystävästä, jolle voi kertoa omia asioitaan. Siihen liittyy usein tunne siitä, ettei ole ketään joka välittäisi.

Monet tuttuni valittavat mm. siitä, kun aika ei riitä kaikille koulutehtäville tai siitä, kun he eivät osaa jotakin asiaa. Olen itse huomannut, että se, kun valittaa saa, sekä oman että kaverin olon vain pahemmaksi. Tiedän sen, ettei päivässä ole kuin 24 tuntia, joista suurin osa menee nukkumiseen ja kouluun. Sen lisäksi monilla on harrastuksia, jotka vievät aikaa. Näin koulutehtäville jäävä aika on todella pieni ja paineet voivat kasvaa yllättävän suuriksi, jopa kohtuuttomiksi. On kuitenkin tärkeää, ettei jätä harrastuksia kokonaan pois. Jos tuntuu ettei aika riitä, voi harrastuksia vähentää, mutta kannattaa muistaa, että ne antavat lisää voimaa. Ja näin vähentävät stressiä. En tarkoita sitä, ettei saa sanoa kenellekään jos olo on paha tai ahdistaa. Juuri silloin pitää avata suu, kun tuntuu ettei omat voimat enää riitä. Olin itse melko pitkään tilassa jossa omat voimat tuntuivat loppuneet. En avannut suutani, koska ajattelin sen olevan heikkoutta. Myöhemmin olen tajunnut, ette