AJATUKSIA ELÄMÄSTÄ

Aloin haaveilla jostain aivan vieraasta ja uudesta asiasta. Äitini on pitkään sanonut, että olisin hyvä näyttelijä. Olen aina ohittanut tuon kommentin, koska ei minusta mitään näyttelijää voi tulla. No kuitenkin on käynyt niin, että kiinnostukseni teatteria kohtaan on kasvanut. Nyt olen miettinyt, että ehkä äitini on oikeassa ja minusta voikin tulla hyvä näyttelijä. Äitini on ennenkin oikeassa. Joskus kun olin pienempi hän sanoi, että minä pitäisin katutanssista. Sanoin tuolloin ettei se ole minun juttuni, nyt kuitenkin harrastan sitä ja pidän siitä. Miksei äitini olisi nytkin oikeassa. Olen pitkään ollut varma että minusta tulee isona tanssinopettaja ja koreografi. Nyt kuitenkin tuohon on tullut muutos, minulla on yksi vaihtoehto lisää. Minusta voi tulla näyttelijä. Näyttely ja tanssi kulkevat mielestäni käsi kädessä. Tanssissa on hyötyä näyttelemisestä ja näyttelemisessä on hyötyä tanssista. Siispä aion hakea johonkin harrastelija teatteriryhmään, jos en tänä vuonna, niin sitten

Tänään mietin mun ystäviä. Mulla on paljon kavereita, mutta olen onnellinen, että voin kutsua osaa heistä ystävikseni. Ystävällä ja kaverilla on mielestäni eroa se, että ystävälle voi kertoa sellaisia asioita joita ei kaverille halua välttämättä kertoa. Olen huomannut lähi aikoina kuinka ihmeellistä on se, miten nopeasti jostakin itselle ennen läheisestä ihmisestä voi tulla yhtäkkiä niin vieras ja puolestaan ihan tuntemattomasta ihmisesta voi tulla todella läheinen. Kun aloitin lukion, tunsin ryhmästäni yhden ihmisen. Emme olleet tämän ihmisen kanssa hirveän läheisiä, mutta nyt hän on minulle todella tärkeä. Sen lisäksi sain nopeasti uusia ystäviä. Rakastan heistä jokaista. En ymmärrä miten se, kun tulee kouluun ja näkee omat ystävänsä, voi saada ihmisen niin onnelliseksi. He ovat siinä ja kuuntelevat minun tyhmiä juttuja. He tukevat jos romahdan. He kannustavat ja auttavat. Jos jotkut asiat ovat menneet tunneilla ohi, he selittävät niitä käytävässä ja demonstroivat niitä nii

Tänään mulle tuli tunne, että haluan kirjoittaa. Kävelin sateessa ja tunsin märät, kylmät pisarat ja kuulin niiden äänen. Sen kuunteleminen rauhoitti mut. Tunsin, että kaikki on hyvin. Vaikka välillä tuntuu siltä, että elämä on täydessä kaaoksessa, niin lopulta kun pysähtyy ja hengittää syvään, sitä huomaakin kuinka onkin asioita, jotka ovat hyvin. Ei kaiken tarvitse ihan aina olla hyvin. Tottakai on päiviä tai viikkoja tai kuukausia, jopa vuosia, kun asiat on sekaisin. Mutta kannattaa muistaa, että silloinkin on jokin asia, joka on hyvin ja se pienen pieni asia voi antaa huomattavasti voimia ja jossain vaiheessa muutkin asiat järjestyy sillä asioilla on tapana järjestyä.   Eräs mulle tärkeä ihminen kertoi, että heikkous ja sen tunnustaminen on vahvuutta. En ollut koskaan miettinyt sitä. Mun mielestä piti pysyä vahvana ja eräs hyvä tapa siihen oli pärjätä yksin, omien asioiden kanssa. "Kasvattaa muuri," sanoin minä. Muuri jonka takana olla suojassa. "Kun ei kerro