Avaa silmäsi

Monet tuttuni valittavat mm. siitä, kun aika ei riitä kaikille koulutehtäville tai siitä, kun he eivät osaa jotakin asiaa. Olen itse huomannut, että se, kun valittaa saa, sekä oman että kaverin olon vain pahemmaksi. Tiedän sen, ettei päivässä ole kuin 24 tuntia, joista suurin osa menee nukkumiseen ja kouluun. Sen lisäksi monilla on harrastuksia, jotka vievät aikaa. Näin koulutehtäville jäävä aika on todella pieni ja paineet voivat kasvaa yllättävän suuriksi, jopa kohtuuttomiksi. On kuitenkin tärkeää, ettei jätä harrastuksia kokonaan pois. Jos tuntuu ettei aika riitä, voi harrastuksia vähentää, mutta kannattaa muistaa, että ne antavat lisää voimaa. Ja näin vähentävät stressiä.

En tarkoita sitä, ettei saa sanoa kenellekään jos olo on paha tai ahdistaa. Juuri silloin pitää avata suu, kun tuntuu ettei omat voimat enää riitä. Olin itse melko pitkään tilassa jossa omat voimat tuntuivat loppuneet. En avannut suutani, koska ajattelin sen olevan heikkoutta. Myöhemmin olen tajunnut, ettei heikkoutta ole se, että puhuu ajatuksistaan vaan se, ettei puhu niistä. Ajattelin, että vahvoja ovat ne, jotka kestävät kaiken yksin. Sekään ei ollut totta, vaan vahvoja ovat ne, jotka kysyvät apua kun sitä tarvitsevat. Minä olin siis heikko silloin kun kuvittelin olevani vahva. Uskon, että monella nuorella saattaa olla samanlainen tilanne kuin minulla oli. Kannattaa muistaa, että kaikilla on oikeus saada apua.

En ollut ikinä ajatellut, että ystävälle puhuminen auttaisi. En ollut kuvitellut, että jotakuta kiinnostaisi miten minulla menee. Tietenkin vanhempiani kiinnostaa, mutta on asioita, joita ei halua jakaa heidän kanssaan. Löysin erään ihmisen kaksi vuotta sitten, joka osaa kuunnella ja auttaa. Joten voin todeta, että kun on joku ihminen, joka kuuntelee ja johon voi luottaa, on paljon helpompi selvitä vaikeimmistakin asioista. Kun paineet kasvavat liian isoiksi kantaa yksin, voi taakan jakaa tämän ihmisen kanssa. Eikä sillä ole väliä onko tuo ihminen tyttö vai poika, sinun ikäisesi, nuorempi tai vanhempi, kunhan hän on luotettava.

Turha valittaminen on se mikä minua ärsyttää. Kun ihmiset valittavat kaikesta ja vieläpä ihan syyttä. Tuntuu etteivät he näe sanojensa voimaa. Joku valittaa siitä, että sai kokeesta ”huonon” numeron. Se mikä toiselle on huono voi toiselle olla hyvä tai saavuttamattomissa, ja näin toisen sanat voivat saada toiselle aikaan huonon mielen. Tiedän, ettei saisi verrata muihin, mutta välillä muut ”pakottavat” siihen. Jos kaveriporukassa jotkut intoilevat koenumeroista tuntuisi epäsosiaaliselta jäädä ulkopuolelle, sen ei pitäisi olla näin. Yleensä en halua itse olla se, joka aloittaa keskustelun numeroista ja jos muut kysyvät minkä sain, vastaan: ”En halua sanoa numeroa, mutta meni hyvin.” Sinulla on lupa jättää vastaamatta, kukaan ei voi pakottaa siihen.

Vertaaminen lisää stressiä. Kun vertaa toisiin, voi tulla tunne ettei ole riittävän hyvä ihminen. Mielestäni kaikki ovat hyviä juuri sellaisinaan. Yksi numero tai kymmenen numeroa ei vaikuta siihen millainen ihminen on. Ja pitää muistaa, että kaikki eivät ole hyviä samoissa asioissa. Toinen osaa laskea matikkaa, muttei osaa kirjoittaa. Toinen puolestaan on mahtava kirjoittaja, muttei osaa laskea. Pointtini on se, että erilaisuus on voimaa ja se on hyvä, että kaikki ovat erilaisia. Minkälainen maailma olisi jos kaikki osaisivat laskea matikkaa, mutta kukaan ei osaisi kirjoittaa? Kannattaa siis panostaa niihin asioihin, jotka ovat itselle tärkeitä ja joista pitää. Kaikessa ei voi, eikä tarvitse olla hyvä.

Olisi tylsää myös, jos kaikki pitäisivät samoista asioista ja kaikilla olisi samat mielipiteet. On tärkeää, että muistat olla oma itsesi ja kulkea juuri sinun omaa ihanaa polkuasi. Älä välitä muista. Joidenkin ihmisten polut kulkevat hetken kanssasi samaan suuntaan ja sitten erkanevat. Niin sen kuuluukin mennä. Vaikka joidenkin polut menevät kaukana polustasi se ei tarkoita, etteivätkö he olisi sinulle tärkeitä vaan, että te tavoittelette eri asioita ja se ei ole paha asia. Muista unelmoida. Jossain vaiheessa unelmista tulee tavoitteita, joihin tähdätään. Ja jonain päivänä tuo unelma toteutuu. Unelmoinnissa hyvä puoli on se, että se on täysin ilmaista ja tuo hyvän olon.

Olen miettinyt pitkään, mitkä asiat lievittävät stressiä. Päädyin lopulta siihen tulokseen, että yksi isoista tekijöistä on se, että avaa silmät ja katsoo maailmaa. Kun sen tekee, huomaa yhtäkkiä kuinka paljon ympärillä on asioita, jotka ovat hyvin. Ihmiset jäävät usein loukkuun ahdistuksen tunteeseen ja näin sulkevat silmänsä. Eläminen hetkessä lievittää myös stressiä. Jos miettii liikaa tulevaa, sitä saattaa alkaa pelätä. Myös menneisyyden pohtiminen ja vatvominen on turhaa. Sen sijaan pitäisi yrittää keskittyä niihin hyviin asioihin päivässä. Jonkun hymy tai nauru saa mielen paremmaksi. Ja pelkästään se, että ajattelee aamulla, että tästä päivästä tulee hyvä, voi vaikuttaa koko päivään. Kun on stressaantunut, kannattaa kuunnella iloista musiikkia tai ylipäätään sellaista musiikkia, mistä tulee hyvälle mielelle. Kun sinun kasvoilla on hymy ja joku vastaantulija näkee sen, se voi olla juuri se, mitä hän kaipasi päivään. Ja stressaavissa tilanteissa tärkeintä on, että muistaa hengittää rauhallisesti. Se on viesti aivoille, ettei ole mitään hätää.

Mutta älä sulje silmiä pahalta ololta. Välillä on ihan ok, että on paha mieli, mutta jos sitä jatkuu pidempään muista pyytää apua. Et ole yksin. Meillä on täällä paljon ihmisiä jotka osaavat auttaa. Asian pois työntäminen ei auta yhtään. Jos sanoo jatkuvasti itselleen, että kaikki on hyvin, vaikkei olisikaan, sitä alkaa uskoa, mutta todelllisuudessa asiat menevät koko ajan pahemmiksi. Puhu siis huolet pois ja jatka kevyenä matkaa.

Eli älä murehdi tai valita turhaan, mutta muista, että sinulla on oikeus jutella jollekin ihmiselle murheistasi. Vertaaminen on turhaa ja lisää vain stressiä. Nauti 100%:sesti elämästä ja onnellinen voi olla vaikka olisikin vähän huolia. Katso maailmaa ja huomaa, kuinka ihanassa maassa me asumme. Ja mikä tärkeintä ole oma itsesi, koska kukaan ei ole sinä, ja se on supervoimasi.