Pienet merkitykselliset askeleet

Nykymaailmassa on paljon odotuksia siitä, millaisia meidän tulisi olla, mitä meidän tulisi tehdä ja miltä meidän tulisi näyttää. Siksi on välillä hyvä pysähtyä miettimään kuka on ja kuka haluaisi olla. Välillä maailma vaikuttaa meihin ja kuva itsestämme sumenee.

Vaikka kovasti itsellemme sanomme, ettei muiden mielipiteillä ole väliä ja, että "ihan sama mitä muut ajattelee." Se ei kuitenkaan ikinä mene niin. Minä olen miettinyt usein mitä muut ajattelevat. Kuvittelin pitkään, että vain minä teen sitä ja etteivät esimerkiksi ihailemani ihmiset mieti, mitä muut ajattelevat heistä tai siitä mitä he tekevät tai sanovat. Olin kuitenkin väärässä. Kaikki miettivät sitä välillä, mutta pääasia on se, että antaako sen vaikuttaa itseensä vai ei. Annoin sen ennen vaikuttaa itseeni. Se vaikutti minuun niin paljon, että jätin mielipiteitäni sanomatta, koska pelkäsin mitä muut ajattelevat. Pitävätkö he minua ihan tyhmänä, kun ajattelen eri tavalla kuin he?

Oli eräs hetki, kun istuimme piirissä kavereideni kanssa ja meille oli annettu tehtäviä eräästä videosta. Kun katsoimme videota, kirjoitin tehtäviin vastauksia niin kuin muutkin. Mutta kun aloimme käydä tehtäviä läpi, en sanonut mitään. Lamaannuin. Niin voi käydä. Se oli minulle uutta. Kun minulta kysyttiin, en voinut vastata ja se sai minut entisestään hämilleen. Sen jälkeen tajusin, että en halua kiinnittää niihin ajatuksiin enää niin paljoa huomiota. Kaikki ajattelevat asioista omalla tavallaan. Minun tapani nähdä maailmaa ei ole ainoa. Ja sillä mitä muut ajattelevat minusta ei saisi olla niin isoa vaikutusta elämässä, että sen takia minusta tulee pelokas. 

Me myös vertaamme itseämme toisiin jatkuvasti. Ja sekin on ihan normaalia. Mutta jos vertaa itseään jatkuvasti, se kuluttaa paljon voimia. On raskasta, jos ei esimerkiksi voi olla koskaan onnellinen omista saavutuksistaan, koska joku toinen on aina parempi.

Koulumaailmassa meille annetaan numeroita. Nuo numerot ovat meitä varten. Usein kuitenkin kokeiden jälkeen "vertaillaan" numeroita. Niitä ei varsinaisesti verrata. Kerromme kokeiden jälkeen minkä numeron saimme ja se, ainakin minulla, lietsoo pään sisäistä vertaamista. Mielestäni numerot saa jakaa, jos haluaa. Sitten voidaan yhdessä olla innoissaan hyvistä numeroista. Mutta on tärkeä muistaa, että kun teet kokeessa parhaasi se riittää. 

Itse olen huomannut myös, että vertaan tanssiessa. Joku on aina parempi kuin minä. Lopulta se, että keskittyy siihen ettei ole yhtä hyvä kuin muut voi jopa olla este omalle kehittymiselle tanssijana. Ja kun vertaa pitkään itseään muihin, ei enää huomaa omia hyviä puoliaan. Lopulta kaikki ovat kuitenkin hyviä jossain, eikä meidän tarvitse olla yhtä hyviä kuin muut. Ja jos totta puhutaan, aina on joku, joka on parempi.

Ajattelutapoja on vaikea muuttaa. Se vie paaaaaaaljon aikaa, mutta se on sen arvoista. Teen paljon töitä sen eteen, etten vertaisi itseäni muihin missään tai etten ajattelisi sitä, mitä muut ajattelevat. Eteneminen on hidasta, pieniä askelia eteenpäin. Pienet askeleet ovat kuitenkin merkittäviä. Kun vähän ajan päästä katsoo taaksepäin, huomaa sen kuinka paljon on edennyt. Haluan jakaa muutaman hyvän tavan, jotka edistävät matkaani.

Ensimmäinen oli alkuun niin vaikea, että ihan sattui, mutta taitona hyvinkin tärkeä. Nimittäin itsensä kehuminen. Meidät laitettiin kerran treeneissä peilin eteen ja meidän piti kehua itseämme. Siis en ollut ikinä kuvitellut, että se voisi olla niin vaikeaa. Lopulta kun tuijotin itseäni silmiin, tajusin miten kauniit ne ovat. Ja kotona aina kun katson itseäni peiliin, katson silmiäni ja mietin: "sun silmät on tosi kauniit, mikset sä oo tajunnu sitä ennen." Silmät. Meillä oli kotiläksy, että meidän pitää kehua itseä joka ilta. Alkuun toistin aina peilin edessä, että: "mun silmät on kauniit." Lopulta aloin kehua itseäni muutenkin. Ja tajusin miten vapauttavaa se on.  

Toinen tapa on sen miettiminen, kuka minä olen. Sen kautta tajuaa sen seikan, miten paljon jo on. Olen 16-vuotias kaunis tyttö ja lukiolainen, joka pitää opiskelusta, lukemisesta, yhteiskuntaopista, matikasta ja psykologiasta. Olen tanssija, joka rakastaa sitä ihan oikeasti. Joka on hyvä siinä, mutta myös haluaa kehittyä tanssijana ja vielä jonain päivänä ehkä tehdä töitä tanssin parissa. Minä olen tyttö, joka rakastaa laamoja, avokadoja ja halaamista. Tyttö, jolla on rakastava perhe, paljon kavereita ja maailman parhaat ystävät ympärillään. Olen tyttö, joka innostuu monista asioista ja, joka jännittää uusia tilanteita. Olen onnellinen ja hymyilen usein. Olen vahva, mutta itken välillä esimerkiksi elokuvien ja kirjojen lopussa. Minä epäonnistun välillä, teen virheitä, mutta opin virheistäni ja kehitän itseäni. Tärkein kaikista, minä olen minä ja olen ylpeä siitä kuka olen. ❤️